Oopiumin tuotannosta luopuminen

Afganistanin hallituksen ja kansainvälisen yhteisön yhteiseen ongelmaan ei ole helppoja vastauksia. Vaarana on, että oopiumviljelmien tuhoamisen jatkaminen entiseen tapaan köyhdyttää entistä useampia viljelijöitä entisestään ja aiheuttaa pahaa vertaa maaseutuväestössä. Hallituksen uskottavuutta murentaa syvään juurtunut käsitys laajalle levinneestä korruptiosta ja turvallisuusjoukkojen, virkamiesten ja poliitikkojen osallisuudesta oopium- ja heroiinikauppaan. Näissä olosuhteissa oopiumpeltojen, ja samalla viljelijöiden elinkeinon, tuhoamisen jatkaminen on hyvinkin haitallista. Kansainvälisten kumppaneiden, jotka painostavat Afganistanin hallitusta tiukempiin toimiin, täytyy myös varmistaa, ettei heidän tavoitettaan oopiumin hävittämisestä saavuteta menestyvän ja vakaan Afganistanin kustannuksella.

Jos viljelijöiden toimintaa halutaan muuttaa, on siksi välttämätöntä kiinnittää huomiota niihin sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin, joissa viljelijät toimivat. Konkreettisia muutoksia täytyy tapahtua kahdella tasolla ennen kuin viljelijät muuttavat elinkeinojaan. Ensinnäkin julkisen sektorin hyödykkeitä, kuten infrastruktuuria, terveys-, koulutus- ja sosiaalipalveluita, yleistä turvallisuutta ja oikeusturvaa tulee parantaa huomattavasti. Tällä hetkellä valtio näyttäytyy ihmisille vain negatiivisessa muodossaan, korruptoituneina virkamiehinä ja hävityskampanjoiden alkuunpanijana. Tämä mielikuva tulee muuttaa positiiviseksi ja rakentavaksi, kuten kaupunkialueilla on ilmeisesti tapahtunutkin. Toiseksi on selvää, että oopiumviljelmien hävittämisellä on saatu parhaiten aikaan tuloksia alueilla, joilla viljelijöille on ollut tarjolla vaihtoehtoja elannon ansaitsemiseksi. Suurempien viljelmien omistajat ovat toistaiseksi hyötyneet eniten. Kehitysohjelmien tulee tulevaisuudessa keskittyä köyhimpiin maatiloihin, joilla on vain vähän kasteltua laadukasta maata ja rajalliset mahdollisuudet ansaita rahaa maatilansa ulkopuolella.

Oopiumpeltojen pakkohävitykset saattavat vaikuttaa viljelijöiden riskilaskelmiin ja kallistaa vaa'an muiden viljelykasvien puolelle, kunhan hävityksiä valvotaan tarkasti eikä korruptiota esiinny. Mutta myös eräiden rahoittajien ehdotusta oopiumviljelyn lisensioinnista voitaisiin harkita tarkemmin. Ajatus hallituksen valvomista oopiuminostajista on kiistanalainen ja kenties epärealistinenkin, mutta sillä on myös etunsa: se horjuttaisi laittomia markkinoita ja turvaisi köyhille viljelijöille välittömät tulot.

Oopiuminviljely huolestuttaa monia afganistanilaisia viljelijöitä ja eräät korvaavien viljelykasvien istuttamista edistävät kampanjat Badakshanissa, Balkhissa, Ghorissa ja Nangarharissa ovat olleet menestyksekkäitä, joten oopiuminviljelyn vähentäminen ajan myötä on mahdollista. Se onnistuu kuitenkin vain siinä tapauksessa, että maahan saadaan poliittista pysyvyyttä, hallintoa parannetaan ja hyvinvointi lisääntyy. Tällä hetkellä viljelijät saavat vain murto-osan kansainvälisen huumekauppaketjun voitoista, mikä yhdessä nousevien ruokakasvien hintojen kanssa tekee viljelykasvin vaihtamisesta realistisen vaihtoehdon. Toisaalta laittomassa oopium- ja heroiinikaupassa on käytössä pitkälle kehittynyt rahoitus- ja jakelujärjestelmä, eikä vastaavaa löydy laillisten tuotteiden tuottajille, etenkään syrjäisemmillä alueilla. Oopiumin tuotannon ja heroiinikaupan vastaisen taistelun onnistuminen on siksi viime kädessä kiinni Afganistanin valtion elpymisestä ja yhteiskunnan kehittymisestä ja vaurastumisesta.

Lyhyt versio