Oopiumintuotannon vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön

Oopiumia on viljelty Afganistanissa vuosisatojen ajan lääkinnällisiin tarkoituksiin ja nautintokäyttöön. Kaksi asiaa on muuttanut kasvin merkitystä huomattavasti: heroiinin valtava kysyntä ulkomailla ja yhä enenevässä määrin myös kotimaassa, ja oopiumintuotannon kielto. Kun kysyntä kasvaa mutta tuotanto on laitonta, oopiumintuottajat elävät jatkuvassa epävarmuudessa, ja toisaalta rikollisjärjestöt, korruptoituneet virkamiehet sekä sotilaalliset, hallituksenvastaiset joukot voivat käyttää tilannetta hyväkseen. Köyhät viljelijäperheet, joille valtionhallinto ei tarjoa palveluita, sosiaaliturvaa tai edes perusturvaa, joka takaisi markkinoiden toimivuuden, jäävät puun ja kuoren väliin.

Afganistanin hallituksen huumeidenvastaiset toimet näkyvät erityisesti oopiumviljelmien hävityskampanjoina ja heroiinikauppiaiden pidätyksinä. Maaseudulla tilojen hävitystä pidetään kuitenkin läpikotaisin korruptoituneena toimintana, ja sen katsotaan lähinnä antavan paikallisille päälliköille tilaisuuden ottaa köyhien viljelijöiden maat hallintaansa ja päästä eroon kilpailijoista. Kabulissa, jonne perustettiin huumetuomioistuin kesällä 2005, noin 2000 ihmistä on tuomittu parin viime vuoden aikana pitkiin vankilatuomioihin epämääräisten näyttöjen perusteella. Poliisiviranomaisia syytetään avoimesti korruptiosta, ja tuomioistuimen toimintaa pidetään yleisesti puhtaasti symbolisena. Merkittävää on, että kaikki syytetyt ovat olleet huumeiden käyttäjiä, katumyyjiä ja huumekuriireja, eikä ainoatakaan huumeparonia ole vielä tuomittu.

Vuonna 2005 maassa arvioitiin olevan noin 15 000 oopiumikauppiasta ja noin 250 korkean tason välittäjää. He hallitsevat oopiumintuotantoa niin sanotun salaam-järjestelmän avulla: he antavat viljelijöille siemeniä, lannoitteita ja peruselintarvikkeita, ja saavat vastineeksi tietyn määrän oopiumsadosta ennalta määrättyyn hintaan, joka on selvästi alhaisempi kuin sadonkorjuuaikojen markkinahinnat. Jos viljelijät eivät pysty toimittamaan oopiumia, velat saatetaan muuttaa oopiumista käteisvelaksi päivän hinnan mukaan. Riskejä kuvastaa erään maanviljelijän kohtalo: hän sai ennakkomaksuna 450 dollaria joulukuussa 2000, ja velka muutettiin oopiumista käteiseksi ja taas takaisin oopiumiksi useaan kertaan ennen huhtikuuta 2003, jolloin hän oli luotonantajalleen velkaa 50 kiloa oopiumia. Loputtomien taistelujen keskellä, korruptoituneiden viranomaisten ja rikollisten armoilla ja vailla tukea viljelijöillä ei ole juurikaan muuta vaihtoehtoa kuin suostua luotonantajien kohtuuttomiin ehtoihin. Karja, kodin irtaimisto, matot ja korut pantataan, maat kiinnitetään ja lopulta myydään, ja viimeisenä keinona niinkin nuoret kuin kahdeksanvuotiaat tyttäret annetaan puolisoiksi rahanlainaajille.

Kun viljelmiä tuhotaan mutta maaseudun kehitysohjelmia ei ole, viljelijöillä ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin lisätä oopiumintuotantoa seuraavana vuonna. Kunnianhimoiset paikallisjohtajat ja aluepoliitikot voivat onnistua ajamaan tuotantoa alas tietyllä alueella käyttämällä rajuja otteita. Oopiumintuotanto toipuu kuitenkin vääjäämättä seuraavalla kasvukaudella, koska viljelijät tekevät entistä enemmän töitä päästäkseen eroon tuotannon vastaisten toimenpiteiden aiheuttamista veloista. Samalla viljelijät käyttävät entistä enemmän ilmaista työvoimaa. Siksi heidän lapsensa jäävät pois koulusta, ja tällä on seurauksia kokonaistuotantoon - ei ainoastaan perheen sisällä vaan pitkällä tähtäimellä myös kansantaloudellisesti.

Huomio kiinnittyminen entistä enemmän lyhyen tähtäimen tuloihin rasittaa myös luonnonvaroja. Maata, jonka pitäisi antaa välillä olla kesannolla, viljellään vuodesta toiseen ja sadot huononevat jatkuvasti. Vedenjakelu on vieläkin epävarmempaa. Vaikka Afganistanissa on suuria aavikoita, siellä on myös paljon pohjavesialueita. Monilla alueilla pohjavesien hyväksikäyttö perustuu monimutkaisiin kastelujärjestelmiin, joita säätelevät tarkkaan määritellyt perinteet. Lain ja järjestyksen murenemisen myötä vanhoja sopimuksia ei enää kunnioiteta, eikä laitonta oopiumin viljelyä koskevia kiistoja voida sopia maan oikeusjärjestelmänkään avulla. Seuraa itseään vahvistava kierre: vedenjakelua koskevia säännöksiä rikotaan, ja tämän seurauksena syntyy kiistoja, jotka ratkaistaan väkivalloin. Tämä taas johtaa entistä aggressiivisempaan vähäisten vesivarojen hyväksikäyttöön.

Taliban-kapinalliset, joiden väitetään suojelevan oopiuminviljelijöitä, kasvattavat suosiotaan monilla maaseutualueilla. Nargaharin maakunnassa oopiumintuotantoa saatiin vähennettyä vuosina 2004-2006, mutta vuonna 2007 monet paštu-heimojen jäsenet protestoivat alhaisia tuotantolukuja vastaan. Viljelijät hakevat nyt tukea hallituksenvastaisista kapinallisista, mikä on johtanut hallituksen joukkojen vastaisten hyökkäysten lisääntymiseen, aseistettujen joukkojen lisääntymiseen, ja sen myötä rikollisuuden lisääntymiseen.

Kun viljelijät menettävät maansa, he muuttavat kaupunkeihin, missä perheet usein hajoavat. He liittyvät syrjäytyneiden ihmisten joukkoihin, joista monet ovat kokeneet väkivaltaa ja menettäneet läheisiään ja joille heroiini on halpa ja entistä helpommin saatavissa oleva kipulääke. Opiaattien käyttäjiä arvellaan olevan noin 200 000, ja Afganistanin harvat, hyväntekeväisyysjärjestöjen ja hallituksista riippumattomien järjestöjen ylläpitämät hoitopalvelut ja neuvontapisteet ovat ylikuormitettuja. Niiden resurssit ovat täysin riittämättömät, minkä lisäksi ne joutuvat taistelemaan väkivaltaisia ja usein korruptoituneita poliisiviranomaisia vastaan, jotka pitävät huumeriippuvaisia rikollisina eivätkä potilaina. Siksi vaaralliset huumeidenkäyttötavat, erityisesti neulojen jakaminen, lisääntyvät, mikä puolestaan johtaa veriteitse tarttuvien virusten, kuten HIV:n ja hepatiitti B:n ja C:n, leviämiseen.

Poliittisella tasolla ollaan huolestuneita Afganistanin kansainvälisestä maineesta oopiumintuotannon kehtona ja huumevaltiona. Vaikka monet poliitikot vastustavat äänekkäästi tätä määritelmää ja muistuttavat hallinnon ponnisteluista ja lisääntyvistä takavarikoista ja tuomioista, on käymässä yhä selvemmäksi, että monet virkamiehet hallinnon kaikilla tasoilla ovat sotkeutuneet heroiinikauppaan. Ei ole yllättävää, että maassa, jonka Transparency International -järjestö määritteli maailman korruptoituneimmaksi, huumekauppaan liittyviä lahjuksia otetaan vastaan. Oopiumin ja heroiinin asema on taloudessa ja kansanvarallisuudessa erittäin tärkeä, ja koska ne ovat myös nopein tie varallisuuden kerryttämiseen, monilla vallanpitäjillä ei ole varaa pysyä oopiumteollisuudesta erossa. Toisaalta hallitus on niin riippuvainen kansainvälisestä tuesta, ettei se voi muuttaa linjaansa, vaan sen on jatkettava oopiumviljelmien tuhoamista ja huumerikollisten pidättämistä. Koska vallitsevat olosuhteet estävät vaihtoehtoisten elinkeinojen kehittymisen, tilanne köyhdyttää viljelijöitä entisestään, horjuttaa valtion legitimiteettiä ja edistää kapinallisten asiaa.

Lyhyt versio