Oopiumintuotannon taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt

Unikonviljelyä voidaan paheksua, mutta se on taloudellisen pakon sanelema käytäntö. Useimmille viljelijöille kyse on hengissä pysymisestä ja toisaalta historiallisesta perinteestä. Siksi unikonviljelyalueilla on mahdollista tutkia asiaa avoimesti: keskustella viljelijöiden kanssa ja kerätä tietoa heidän tuloistaan. Paikalliset oopiummarkkinat toimivat myös jossain määrin läpinäkyvästi. Esimerkiksi osissa Kandaharia oopiumia myydään avoimesti. Oopiumkauppa muuttuu sitä salatummaksi mitä korkeammalle myyntiketjussa siirrytään: myyntimäärät kasvavat ja myynti suuntautuu viljelyalueiden ulkopuolelle. Kun oopium on jalostettu heroiiniksi ja valmisteltu maastavientiä varten, jokainen siirto pidetään salassa ja saadut tiedot perustuvat kertomuksiin, tunnustuksiin ja satunnaisiin tapaamisiin.

On kuitenkin selvää, että huumeiden myyntiketju on mukautunut hyvin maan tilanteen ja itse tuotteen aiheuttamiin riskeihin. Tavaraketju maatilan porteilta laboratorioihin, maan rajalle ja siitä eteenpäin on hyvin järjestetty. Jokaiselle vaiheelle on omat tekniset tukensa ja rahoitusjärjestelmänsä, ja huumekauppa onkin Afganistanin talouden tehokkain sektori. Viljelijät saavat epävarman toimeentulolähteen ja oopiumin myyjät elinkeinon, mutta varsinaiset voitot kerääntyvät ketjun yläpäähän. Myyntiketjun eri osat saavat erilaiset tulot, ja jopa huumekuriirit ja muut vientikaupan pienet tekijät voivat ansaita suuriakin summia. Kun vaihtoehtoja ei ole, työntekijöiden värvääminen maan rajat ylittäviin oopiumkaravaaneihin ei ole vaikeaa. Iranin rajan ylittävät jatkuvasti karavaanit, joihin kuuluu jopa yli kaksisataa oopiumilla ja heroiinilla kuormattua kamelia. Raja on yksi maailman väkivaltaisimmista: henkensä on menettänyt yli 300 iranilaista sotilasta ja tuntematon, mahdollisesti vieläkin suurempi määrä afganistanilaisia.

Varallisuus keskittyy päätöstentekijöiden taustavaikuttajien ja poliitikkojen käsiin. Nykyhallituksen alkuvuosina presidentti Karzain oli pakko pyytää Iranin rajalla sijaitsevan maakunnan Heratin kuvernööriltä apua. Kertoman mukaan Kabuliin lennätettiin sotilaskoneella 8 miljoonaa dollaria, jolla hallitus pystyi maksamaan kuukauden palkat työntekijöilleen. Komentajat ja muut vallanpitäjien taustavaikuttajat jatkavat oopiumkaupalla ansaitsemista keräämällä veroja ja maksuja ja osallistumalla kauppaan itse. Ironista kyllä, yhteys sotilasjohtajien ja oopiumkaupan välillä sai alkunsa Neuvostoliittoa vastaan käydyn vapaussodan aikana. Mujahidin-taistelijat keräsivät tuloja oopiumin avulla ja pääsivät näin riippumattomiksi ulkopuolisista rahoittajista. Kun Taliban nousi valtaan 1990-luvun puolivälissä, se suvaitsi oopiuminviljelyä ja heroiinilaboratorioita siksi, että tuotetta tehtiin vientiin ja se oli salainen ase taistelussa vääräuskoisia vastaan. Joillakin alueilla laboratoriot maksoivat jopa veroja. Alun perin talibanit yrittivät tukahduttaa hasiksen tuotannon ja käytön, mutta kun he huomasivat opiaattien käytön kasvavan afganistanilaisten keskuudessa, he muuttivat mielipidettään oopiumista. Vuonna 2001 Taliban julisti jihadin, pyhän sodan, oopiumia vastaan ja tuotanto väheni dramaattisesti. USA:n johtamaa hyökkäyksen myötä oopiumintuotanto nousi kuitenkin jälleen uusiin ennätyslukemiin. Talibanit, jotka olivat nyt oppositiossa ja kapinallisia, pyörsivät päätöksensä oopiumin vastustamisesta, ja toimivat nyt oopiumviljelijöiden ja heroiinilaboratorioiden suojelijoina, yleensä maksua vastaan.

Lyhyt versio