Oopiumunikosta heroiiniksi - perinteisestä oopiuminkäytöstä heroiiniteollisuuteen

Vuonna 1974 Richard Helms, entinen CIA-agentti ja USA:n Iranin suurlähettiläs, raportoi, että rajan yli käytiin jonkin verran oopiumkauppaa, mutta heroiinia ei juurikaan tuotettu. Tilanne muuttui radikaalisti Neuvostoliiton hyökkäyksen myötä 1979. Kun afganistanilaisten vastarinta vahvistui, neuvostojoukkojen kostotoimet alkoivat murentaa taloutta vastarinta-alueilla. Kun neuvostojoukot tuhosivat systemaattisesti maaseudun infrastruktuuria, maanviljelijät alkoivat kasvattaa viljelykasveja, jotka eivät pilaantuneet herkästi ja joita voitaisiin viedä ulkomaille, enenevissä määrin etenkin Pakistaniin. Oopiumtuloilla ei ostettu ainoastaan elintarvikkeita; niillä rahoitettiin myös sodankäyntiä. Sotapäällikkö mullah Nasim Akhundzada esimerkiksi määräsi, että Helmandin laaksossa puolet viljelymaista tuli käyttää oopiuminviljelyyn, koska "meidän täytyy kasvattaa ja myydä oopiumia, jotta voimme jatkaa pyhää sotaa venäläisiä vääräuskoisia vastaan".

Ensimmäisen vuosikymmenen ajan afganistanilaiset viljelivät unikkoa, tuottivat oopiumia ja kuljettivat sen sokkeloisten vuoristoreittien läpi naapurimaahan Pakistaniin. Kehnosti hallittuun ja laajalti itsenäiseen Badakhshanin maakuntaan Afganistanin koillisosassa syntyi kymmeniä pieniä heroiinilaboratorioita, joita ylläpidettiin usein salaisessa yhteistyössä Pakistanin tiedustelupalvelun turvallisuusagenttien kanssa. Pakistanin tiedustelupalvelu ISI ohjasi amerikkalaisia ja saudiarabialaisia sotilasvarusteita afganistanilaisille, neuvostojoukkoja vastaan taisteleville mujahidin-taistelijoille, ja sai vastineeksi oopiumia. Vaikka aine oli tarkoitettu länsimaisille markkinoille, heroiinia tuli tarjolle myös paikallisesti, ja heroiiniriippuvaisten määrä nousi Pakistanissa 5000:sta vuonna 1980 1,2 miljoonaan vuonna 1985. Pakistanin armeija aloitti siksi huumelaboratorioiden vastaisen taistelun 1990-luvulla. Monet laboratorioista yksinkertaisesti siirtyivät Afganistanin puolelle, jossa arvioiden mukaan 75 prosenttia oopiumista jalostettiin noin 400 tonniksi heroiinia vuoteen 2005 tultaessa.

Maahan on nyt syntynyt huumelaboratorioiden verkosto, jossa työskentelee tuhansia ihmisiä, myös lapsia, vaarallisissa olosuhteissa. He altistuvat vaarallisille kemikaaleille, voivat helposti tulla itse riippuvaiseksi huumeesta ja ovat vaarassa joutua kilpailevien huumeliigojen tai hallituksen joukkojen hyökkäysten kohteeksi. Unikontuotannon ja heroiinin viennin korostaminen vei Afganistanissa vuosien ajan huomion huumeiden ongelmakäytön lisääntymiseltä. Huumeiden käytön yleistyminen ei, mielenkiintoista kyllä, johtunut niinkään huumeiden saatavuudesta, vaan Pakistanista ja Iranista palaavien pakolaisten aiheuttamasta kysynnän lisääntymisestä. Nämä maat kielsivät oopiumin polton 1970-luvun lopulla ja kiellon jälkeen heroiinin suonensisäinen käyttö on lisääntynyt jyrkästi. Monet Pakistanin ja Iranin suurille pakolaisleireille paenneet afganistanilaiset omaksuivat leireillä saman tavan.

Kun Taliban-hallinto oli häädetty, monet pakolaiset palasivat - usein vastahakoisesti - Afganistaniin ja muuttivat esimerkiksi Kabulin ja Heratin kaupunkeihin. He etsivät suojaa vanhoilta taistelualueilta, kuten pahamaineisesta Neuvostoliiton kulttuurikeskuksesta Kabulissa. Maassa on myös runsaasti huumeriippuvuudelle alttiita sotaleskiä, orpoja, entisiä taistelijoita ja köyhyydessä eläviä, joilla ei ole sosiaalista verkostoa tai perhettä suojelemassa heitä huumeilta tai auttamassa riippuvuudesta irtipääsyssä. YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastaisen yksikön mukaan Afganistanissa on nykyään noin 50 000 heroiininkäyttäjää, ja maastaviennin vaikeutuessa riskejä välttelevät huumekauppiaat keskittyvät maan sisäisille markkinoille. Maan sisäinen heroiinin ja opiaattien käyttö todennäköisesti kasvaa lähitulevaisuudessa.

Arvio Afganistanin huumeidenkäyttäjistä alueittain

Lähde: YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastaisen yksikön (UNODC) tutkimus huumeiden käytöstä Afganistanissa
Lyhyt versio