Kehityshankkeita Afganistanissa

Afganistanin huumeidenvastaisen ryhmän kansainväliset osallistujat odottavat tuloksia malttamattomasti, vaikka kokemukset Thaimaasta ja Pakistanista osoittavat, että muihin viljelykasveihin siirtyminen tapahtuu vähitellen. Onnistuminen riippuu täysin siitä, että viljelijöille ja yhteisöille tarjotaan vaihtoehtoisia elinkeinoja, kuten kerrotut esimerkit osoittavat. Toisinaan kunnianhimoiset paikalliset komentajat aloittavat reipasotteisia hävityskampanjoita, joilla, kuten talibanien vuoden 2001 kampanjalla, saavutetaan upeita mutta lyhytaikaisia tuloksia. Nämä näkyvät toimet tietävät ongelmia tulevaisuudessa, sillä viljelijät kaksinkertaistavat oopiumistutuksensa pystyäkseen maksamaan velkansa. Kampanjan epäonnistumisesta syytetään sitten joko kansainvälisen yhteisön tuen puutetta tai kapinallisia.

Vuosina 2004-2005 unikonviljely väheni merkittävästi Nangarharin maakunnassa, kiitos huumeiden vastaisten toimien ajoituksen: vaihtoehtoisia elinkeinoja tuettiin ennen viljelmien tuhoamista. Viljelijöillä oli mahdollisuus istuttaa muita kasveja ja he hyötyivät parantuneesta turvallisuudesta ja markkinoiden toimivuudesta. Työvoimakustannukset nousivat rajusti samaan aikaan, mikä teki paljon työvoimaa vaativasta oopiumista vähemmän houkuttelevan kasvin kuin arvokkaammista vihanneksista, kuten sipulista ja perunasta. Seutu vaurastui, mikä puolestaan elvytti karjamarkkinoita. Tämä taas johti viljelytapojen tasapainottumiseen ja vehnän ja rehuviljan viljelyn lisääntymiseen. Ensimmäistä kertaa näillä alueilla vihannesten välittäjät alkoivat tarjota monia samoja palveluita kuin oopiumkauppiaat: ennakkomaksuja käteisenä, tuotteiden noudon maatilalta ja kuljetus- ja välityspalkkioiden hoidon.

Mutta syrjäseuduilla, joilla olosuhteet eivät olleet samanlaiset, unikonviljely elpyi vuonna 2007. Monet kotitaloudet joutuivat myymään pitkäaikaiset tuotantovälineensä, muuttamaan toisaalle ja lainaamaan rahaa elättääkseen itsensä. Ne halusivat ehdottomasti istuttaa taas unikkoja ja vastustivat kaikkia yrityksiä tuhota viljelmät. Kolmen vuoden aikana kävi siis ilmi, ettei unikonviljelyä saatu pidettyä kurissa, vaikka monet viljelijät olivatkin siirtyneet oopiumista muihin viljelykasveihin. Vaihtoehtoisten elinkeinojen välttämättömyys käy ilmi myös Balkhin maakunnan tapahtumista maan koillisosassa, Uzbekistanin ja Tadžikistanin rajalla. Vuonna 2005 hävitettiin noin 7300 eekkeriä oopiumunikkoa ja alueelle annettiin 12 miljoonaa dollaria kehitysapua. Hallituksen ankarat hävitystoimet onnistuivat estämään viljelijöitä istuttamasta oopiumia seuraavalla kasvukaudella. Lisäksi hallitus tarjosi monia hyödyllisiä palveluita, kuten toimivat markkinat. Tärkein seuraus kuitenkin oli, että viljelijät löysivät uuden myytävän maataloustuotteen, jonka tuotto oli yhtä hyvä kuin oopiumin - kannabiksen.

Kannabis, joka jalostetaan hasikseksi ja jota on käytetty sekä nautintoaineena että lääkinnällisiin tarkoituksiin jo vuosituhansien ajan, on kilohinnaltaan halvempaa kuin oopiumi tai heroiini. Mutta satoa saa kaksinkertaisen määrän eekkeriä kohden, sen kasvattaminen on halvempaa, eikä työvoimaa tarvita niin paljon. Tämän seurauksena kannabiksen viljely on kasvanut Afganistanissa arviolta 40 prosentilla ja viljelymaata on nyt noin 173 000 hehtaaria. Hallitus ei juuri puutu kannabiksen viljelyyn, ja Balkhin maakunnassa ja sen pääkaupungissa Mazar-i-Sharifissa kannabista myydään varsin avoimesti. Kannabiksen polttajat kautta maailman arvostivat ennen mustaa, öljyistä ja kirpeäntuoksuista "Mazarin maitoa". Nyt kun viljelijät siirtyvät pois unikonviljelystä ja välittäjät alkavat taas käyttää vanhoja kauppareittejä, Mazarin kannabis on tekemässä taas tuloaan kansainvälisille markkinoille - oopiumunikon vastaisen sodan tahaton seuraus sekin.

Lyhyt versio