Oopiumi ja Afganistan

1900-luvun alkuvuosikymmeninä Afganistanin oopiumin tuotanto mitattiin kymmenissä tonneissa. Vuoteen 1999 mennessä se oli 4500 tonnia (tarvittava raakamateriaali 450 heroiinitonnin tuottamiseen). Vuonna 2004 oopiumintuotanto oli jo levinnyt maan kaikkiin 34 maakuntaan ja on yksi suurimpia talouden sektoreita. Se tuottaa yli kolmasosan Afganistanin kansantuotteesta: varovaisten arvioiden mukaan 2,6-2,7 miljardia dollaria, eli seitsemäsosan kansantulosta. Noin kaksi miljoonaa ihmistä ja 350 000 maaseudun taloutta toimii huumeiden tuotannossa, joka tukee maan maksutasetta 500-100000 miljoonalla dollarilla. Oopiumin tuotanto on nivoutunut maaseudun talouteen, ja se vaikuttaa maanomistukseen, kausityöläisten muuttoliikkeeseen, perheiden voimavarojen kohdentamiseen, luotonsaantiin ja rahojen liikkumiseen hawala-järjestelmässä, jonka avulla rahoja siirretään maan sisällä, koska virallista pankkijärjestelmää ei ole.

Vaikka oopium on maaseudun perheille elinehto ja oopiumin lääke- ja nautintokäytöllä on pitkät perinteet, monet afganistanilaiset maanviljelijät suhtautuvat asiaan varauksellisesti. Heitä huolestuttaa unikon kasvatuksen muuttuminen laittomaksi huumeidentuotannoksi, mikä on vastoin islamin opetuksia, eli haraam. Kun muut viljelykasvit ovat realistinen vaihtoehto, eli niitä voidaan viljellä ja ne saadaan kuljetettua markkinoille, viljelijät lopettavat mielellään oopiumin kasvatuksen, mutta korruptio vaikeuttaa usein hallituksen oopiuminhävityskampanjaa. Rikkaammat viljelijät voivat lahjoa lainvalvojia, tai sotilaat ja poliisit takavarikoida oopiumin ja myydä sen itse uudelleen. Koska toimivaa hallintoa ja realistisia vaihtoehtoisia elinkeinoja ei ole, hävityskampanjat koskevat vain köyhimpiä ja suojattomimpia viljelijöitä ja heikentävät Afganistanin valtionhallinnon asemaa.