Kokanlehdistä kokaiiniin
1970-luvun puoleenväliin mennessä jo 67% maalla asuvista kolumbialaisista eli köyhyysrajan alapuolella, minkä johdosta monet maattomat talonpojat 
siirtyivät Kolumbian eteläosiin, pääosin FARC:n hallitsemille alueille, viljelemään kokaa. Aluksi FARC oli huolissaan, että massamuutto järkyttäisi sen hallitsemien alueiden poliittista ja sosiaalista tasapainoa. Sissiliikkeen mieli kuitenkin muuttui, kun se huomasi kokaiinituotannolta kerättävän "sotaveron" tuovan liikkeelle merkittäviä lisätuloja, joiden avulla se pystyi parantamaan varustelutasoaan. Tulojen avulla sissiliike pystyi myös tarjoamaan sosiaalisia ja taloudellisia palveluita paikallisille talonpojille.
Huolimatta kokapensaan viljelyn lisääntymisestä muun kuin alkuperäisväestön keskuudessa, kokanlehtiä ei tuotettu tarpeeksi kokaiinikartellikaupunkien Medellínin ja Calin tarpeisiin. Tämän seurauksena suurin osa tarvittavasta kokasta tuotiin 1970-luvun kokaiinibuumista alkaen aina 1990-luvun puoleenväliin asti Perusta ja Boliviasta. Kartellit kuljettivat kokan jalostettavaksi Kolumbian viidakon kätköissä sijaitseviin jalostuslaboratorioihin.
USA:n rahoittamat kokapensaiden hävityskampanjat vähensivät kuitenkin radikaalisti Boliviassa ja Perussa viljeltävän kokan määrä 1990-luvulla. Vaikka nämä huumeiden vastaisen taistelun iskut vaikuttivatkin menestyksekkäiltä, Etelä-Amerikassa viljeltävän kokan määrä vuosikymmenen lopulla oli edelleen sama kuin ennen hävityskampanjoita. Kokan viljely oli vain siirtynyt eteläiseen Kolumbiaan, missä viljeltyjen hektaarien määrä kaksinkertaistui vuosien 1995 ja 2000 välillä.
Kolumbian maaseudun kasvanut kokatuotanto tuotti valtavasti rahaa sekä vasemmistolaisille sisseille että oikeiston puolisotilaallisille ryhmille, jotka olivat 1990-luvun lopulla syrjäyttäneet Medellínin ja Calin kartellit maan suurimpina huumekauppiaina. Viljelijät viljelivät ja korjasivat kokasadon, ja valmistivat lehdistä kokaiinitahnaa, ruskeaa nestettä, joka on 40-prosenttisesti kokaiinia. He myivät tahnan kokaiinin jalostuslaboratorioille, joista suurin osa oli oikeistolaisten puolisotilaallisten joukkojen hallinnassa. Kolumbian sisällissotaa rahoitettiin näin yhä suuremmassa määrin huumekaupasta saatujen tulojen avulla ja aseistetut joukot pystyivät vahvistamaan sotilaallista kapasiteettiaan.
Yhdysvallat vastasi käynnistämällä huumeiden vastaisen, useita miljardeja dollareita maksavan Plan Colombia -ohjelman, jonka pääkohteena olivat kokaviljelmät eteläisessä Kolumbiassa. USA:n rahoituksella perustettiin 3000 miehen huumeiden vastainen pataljoona Kolumbian armeijaan ja ostettiin sotilashelikoptereita ja myrkytyslentokoneita. Plan Colombian päätavoite oli hävittää kokaiini sen alkulähteillä: lentomyrkyttää kokaviljelmät.
Plan Colombian lentomyrkytykset hävittivät monet suurimmista viljelmistä, joten pienviljelijät jäivät kokan pääasiallisiksi tuottajiksi. FARC, joka oli kerännyt veroja kokaviljelijöiltä ja jalostuslaboratorioilta, menetti tärkeän tulonlähteensä. Pienviljelijöiden verottamisen sijaan sissiliike alkoi toimia välittäjänä viljelijöiden ja kokaiinin jalostajien välillä. FARC ostaa kokaiinitahnan viljelijöiltä hallitsemillaan alueilla - usein paremmalla hinnalla kuin mitä viljelijät saisivat puolisotilallisten joukkojen hallitsemilla alueille - ja myy tahnan itse kokaiinin jalostuslaboratorioihin voitolla. Laboratoriot jalostavat kokaiinitahnan 99-prosenttiseksi kokaiinihydrokloridiksi, jonka kauppiaat lähettävät Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan.
Lyhyt versio
