Kokan historia Kolumbiassa

Monet Kolumbian, Perun, Bolivian, Ecuadorin ja Venezuelan alkuperäiskansoista ovat jo yli tuhannen vuoden ajan pitäneet kokaa Andien pyhänä lehtenä. Kokanlehtien pureskelu on olennainen osa näitä kulttuureja ja sillä on sekä uskonnollista että käytännöllistä merkitystä. Kolumbiassa kokaa kasvattavat eniten alkuperäisasukkaat Amazonin alueella ja Sierra Nevadan vuoristossa Karibianmeren rannalla.

Andeilla kasvaa useita kokapensaslajeja. Pensaiden kasvualue on 300–1000 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella ja ne kasvavat yleensä 1,5-3 metriä korkeiksi. Keskimäärin kokapensaan lehti sisältää vain 0,5 prosenttia kokaiinia. Jotta kokaiini aktivoituisi pureskelun aikana, lehtituppoon lisätään jotain emäksistä, kuten poltettuja kasveja tai simpukankuorta. Yhdessä syljen kanssa emäksinen aine aktivoi lehtien kokaiinin.

Kokanlehtiä nautitaan uskonnollisten rituaalien aikana, mutta kokanlehden pieni kokaiinimäärä lievittää myös korkealla vuoristossa asuvien alkuperäisasukkaiden vuoristotautioireita, auttaa sietämään nälkää ja antaa energiaa. Kokanlehdistä tehdään myös yrttiteetä ja niitä käytetään moniin lääkinnällisiin tarkoituksiin, esimerkiksi puudutusaineena. Peruun ja Boliviaan verrattuna Kolumbian alkuperäisväestö on pieni. Siksi vain hyvin pieni osa nykypäivän kolumbialaisista kasvattaa ja käyttää kokaa perinteisin tavoin.

Vuonna 1860 saksalainen kemisti keksi miten kokanlehdistä voidaan jalostaa kokaiinihydrokloridia, valkoista jauhetta, joka on 99-prosenttisesti kokaiinia. Jalostusprosessia ja sen tuloksena saatavaa kokaiinia käytettiin laajalti lääketieteessä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa seuraavien 50 vuoden ajan. Kolumbiassa kokanlehtiä ei alettu yleisesti jalostaa kokaiiniksi ennen 1970-lukua, jolloin huumeiden välittäjät alkoivat vastata kasvavaan kysyntään kokaiinin virkistyskäytön lisääntyessä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Kolumbian alkuperäisasukkaat eivät jalosta kokanlehteä kokaiinihydrokloridiksi.

Lyhyt versio