Kannabiksen tuotantomäärät ja tuotto
Marokko on edelleen eräs kannabiksen pihkan eli hasiksen päätuottajista tuottaen hasista erityisesti Euroopan markkinoille. Arviot vaihtelevat siitä miten laajaa kannabiksen viljely on,
miten montaa perhettä asia koskee ja kuinka paljon rahallista tuloa per hehtaari viljelystä saadaan. Marokon valtio on julkaissut asiasta hyvin niukasti tietoa.
Ainoat lähes viralliset tiedot ovat peräisin yhteiskuntataloudellisesta tutkimuksesta, jossa käsiteltiin kannabiksen viljelyä Marokon pohjoisosissa. Tutkimuksen suorittivat vuonna 2003 Marokon pohjoisosien talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi perustettu tutkimusjärjestö APDN sekä YK:n huumerikollisuutta tutkiva alajärjestö UNODC. Samat järjestöt suorittivat toisen tutkimuksen myös seuraavana vuonna eli 2004.
Viljely tapahtuu perinteisesti kastelemattomassa maaperässä, jonka tuottavuus riippuu maaperän laadusta, viljelyvuosien peräkkäisestä määrästä, saatujen satojen määrästä sekä käytetystä lannoituksesta. Myös ilmastolla on ratkaiseva osuus tällaisessa viljelyssä. Nykyään on kuitenkin yleistä viljellä kannabista kastelluilla reuna-alueilla, jotka eivät ole siinä määrin riippuvaisia yllämainituista tekijöistä ja joiden avulla päästään suurempaan tuottavuuteen.
Hasiksen tuotantomäärien arviot heittelevät vielä enemmän kuin arviot viljellystä pinta-alasta, sillä tuotantomäärän arvio sisältää useita muuttujia: satojen määrä, keinokastellut tai luontaisesti kastellut maaperät, maaperän laatu ja kulutusaste, sademittaus ja sadon prosenttimääräinen kotimainen kulutus.
APDN:n ja UNOCD:n suorittaman tutkimuksen mukaan kannabiksen viljely tuottaa jalostamatonta ja pihkamuotoista kannabista 1 270 kg / ha kastelluilla alueilla ja 750 kg kastelemattomilla alueilla. Jalostamattoman kannabiksen kokonaistuotannon arvellaan olevan 98 000 tonnia, josta pihkamuotoon eli hasikseksi muunnetaan noin 2 760 tonnia.
Kannabiksen viljely vaatii yhä enenevässä määrin kausiluonteista ulkoista työvoimaa paikallisen työvoiman lisäksi maaperän valmistelusta aina sadonkorjuuseen saakka. Kausiluonteisia työläisiä palkataan myös viljelyä sivuaviin toimintoihin kuten tuotteen jalostaminen pihkaksi, kaivojen kaivaminen, rakennustyöt, tietyöt ja muut toiminnot.
Espanjalainen tutkija Pascual Moreno arvioi kannabiksen viljelyssä mukana olevien perheiden määräksi korkeintaan 200 000 perhettä eli 1 000 000 – 1 500 000 henkilöä. Toisaalta APDN:n ja ONODC:n vuonna 2004 tekemän tutkimuksen mukaan kannabiksen viljelyssä on mukana 96 600 perhettä eli 804 000 henkilöä.
Ranskalaisen huumeita ja huumeriippuvuutta tutkivan järjestön raportissa kannabiksesta Marokon Rifissä (2001 kesäkuu – elokuu) arvioitiin että kannabiksen hehtaarikohtainen tulo riippuu maaperän laadusta, sademäärästä, maaperän kastelusta tai kastelemattomuudesta, maaperän muokkauksesta ja myyntiajoista ja muista vastaavista tekijöistä. Tutkijat voivat myös päätyä erilaisiin arvioihin vaikka käyttäisivät samoja kriteerejä. Tämä johtuu siitä että epäluuloisilta viljelijöiltä on vaikeaa saada paikkansapitävää tietoa.
Jalostamattoman kiffin tuotannosta saatavat tulot vaihtelevat 1 200 – 2000 euron välillä per hehtaari. Toisaalta APDN:n ja UNODC:n tutkimuksen mukaan kannabiksen myynnistä saatavat tulot vuonna 2004 toivat 2 700 euron bruttovuositulon perheelle. Mikäli pidämme lähtökohtana vuoden 2003 lukua jonka mukaan Rifin alueella 96 600 perhettä, eli 800 000 henkilöä viljeli kannabista, kannabiksen myynnistä koitui perheelle siis keskimäärin 2 700 euron bruttovuositulot eli 327 euroa per henkilö vuonna 2004. Tätä voidaan verrata siihen että Marokon bruttokansantuote vuonna 2003 oli 38 miljardia euroa. Väestön ollessa 30 miljoonaa, tämä tarkoittaa että bruttokansantuote per henkilö oli 1 270 euroa.
Lyhyt versio
