Sosiaalinen media globaalina päihdekasvatusalustanaKirjoittanut Virpi Koivisto 01.12.2010 14:47 Nykypäivänä huumekeskustelussa kaivataan lisää rakentavaa ja huumekriittistä keskustelua. Moderni ja nykyaikainen päihdekasvatuksen tulee olla monialaista ja monitoimijaista sekä kansainvälisesti moniäänistä. Preventiimitapaamisessa Huumausaineet nyt 12.10.2010 pohdimme, miksi Suomessa joudutaan edes keskustelemaan esimerkiksi kannabiksen laillistamisesta, vaikka kyseessä laiton päihde? Vastaus on, että koska keskustelua käydään muuallakin maailmassa. Rajat huumausainekeskustelussa eivät kulje laillisuuden tai laittomuuden teemoissa, eikä keskustelun rajapyykkeinä toimi maatieteelliset sen paremmin kuin kansallisetkaan rajat. Ehkäisevä päihdetyö voidaan laajasti katsottuna nähdä osana kansalaisten perusoikeuksia. Ehkäisevällä päihdetyöllä annamme nuorille tietoa päihteistä, asenteista, oikeuksista, niiden suojaavista ja riskitekijöistä sekä päihteidenkäyttö tavoista. Jokaisella nuorella on oikeus saada tietoa. Nuoret hakevat tietoutta netistä ja kavereilta Youth against drugs ry:n tekemän verkkokyselyn mukaan, jossa selvitettiin nuorten ja nuorten aikuisten vapaa-ajan juhlimisympäristöjä, nuorten tärkeimmät huumetiedonlähteet ovat internet ja kaverit. Tulos on saatu verkkokyselyn pohjalta, joka on toteutettu ajalla 2007- 2010. Vähiten tietoa haetaan kouluista, päivälehdistä ja tutkimuskirjallisuudesta sekä sitä kyseenalaistetaan herkemmin. Koulusta saadun huumetiedon kyseenalaisti täysin noin 20 % vastaajista. Eniten luotettavuutta herätti internetistä löytyvä tutkimustieto. Nuorten ovat vetäytyneet kaduilta ja kujilta sisätiloihin ja sosiaaliset mediat ovat suuri osa keskinäistä vuorovaikutusta arjessa ja vapaalla. Suomessa Internetin sosiaaliseen maailmassa facebookissa on jo 1,8 miljoonaa suomalaista ja yhteensä maailmassa on noin 500 miljoonaa facebook-käyttäjää. Sosiaaliset mediat toimivat myös päihdekasvatuksen alustana halusimme tai emme. Tietoa ladataan, haetaan, jaetaan sekä tuotetaan – koko maapallon laajuisesti. Keskustelua käydään joka tapauksessa erilaisissa foorumeissa sekä yhteisössä. Onko sinulla ammattilaisena, aikuisena, vanhempana varaa olla olematta mukana päihdekeskusteluissa? Kuka kasvattaa? Kannabiksesta puhuminen nuorten kanssa saatetaan kokea vaikeaksi. Niin ammattilainen kuin vanhempikin voi kokea, ettei omaa tarpeeksi valmiuksia ja tietoa kohtamaamaan nuoren päihdekäsitystä/asennetta. Sanattomuuden edessä saatetaan tuntea helpommaksi olla keskustelematta vaikeasta aiheesta lainkaan. Voiko ammattilaisella olla enemmän tietoa päihteestä kuin nuorella itsellään, tarvitseeko olla? Jos ammattilainen tuntee välillä olevan päihdekeskustelussa ristitulessa nuoren kanssa, miten vanhempi, joka ei omaa välttämättä sellaista päihdetietoutta kuin ammattilainen, pystyy tähän tulitaisteluun aseistautumaan? Usein nuori voi jo sukkuloida kansainvälisessä maailmassa hyvin taitavasti, ja ottaa keskusteluun osaa laajoilla areenoilla, hyvin erilaisissa yhteisöissä, kun päihdekasvattaja vasta miettii, että tarttuuko keskusteluun lainkaan. Päihdekasvatus on jo alkanut - oli kasvattaja mukana tai ei. Kysymys kuuluu kuka lasta ja nuorta kasvattaa? Haasteena Suomalaisessa päihdekasvatuksessa on nimenomaan yksisuuntaiseen tiedon jakoon perustuva kasvatus, jossa ehkäisevän päihdetyön näkökulmat ovat liiankin rajoittuneita. Elämäntapaliiton Huumaa -huumetyöhanke avaa useita globaaleja ikkunoita päihteiden maailmaan. Tarkoituksena ei ole tarjota valmiita ratkaisuja. Nuori itse on aktiivinen toimija, ei pelkkä passiivinen tiedon vastaanottaja. Ikkunat auki, keskustelua ja vuorovaikutusta Nykyisessä tietoyhteiskunnassa päihdekasvattajan on vain hyväksyttävä se tosiasia, että nuoret itse toimivat tiedon aktiivisina tuottajina. Ehkäisevä päihdekasvatus ottaa nuoren mukaansa huomioiden hänen kokemusmaailmansa ja omat näkemyksensä. Erityisessä asemassa kasvattajan rooli on, kun hän nuoren kanssa vuorovaikutuksessa peilaa, miten nuori on tiedon vastaanottanut ja tulkinnut. Ehkäisevässä päihdekasvatustyössä nuorta kannustetaan ajattelemaan itse. Päihdekasvatusmenetelmissä ei tehdä enää menetelmiä lasten ja nuorten tarpeista käsin, vaan yhdessä vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, huomioiden heidän ikä- ja kehitystasonsa. Lähtökohta on, että huumausainetietoa kartuttaakseen avataan useampi ikkuna maailmaan, joiden ääreen nuori saatetaan. Yhden ikkunan avaaminen voi auttaa nuorta syventämään käsitystään ja löytämään oma vastuullinen ja kestävä valinta huumausainekysymyksissä. Ikkunan avaamisen jälkeen nuoren on helpompi poimia huumausaineisiin liittyviä signaaleja globaalista maailmasta, joita ilman orientaatiota ei tulisi edes havaittua. Ilman keskustelun avauksia, vuorovaikutusta ja ohjausta ei päästä edes kurkkaamaan noiden ikkunoiden äärelle. Olisiko aika avata ikkunat ja antaa uusien tuulien puhaltaa ehkäisevässä päihdekasvatuksessa? Lähteet:
Kirjoittaja: Virpi Koivisto, kehittäjä, Preventiimi Nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus/ Humak
Kommentit (1)
 103.12.2010 11:37
Jonna Laine
Näkee, että on ammattilainen asialla!
|
   |
|
|
© Elämäntapaliitto ry.
|
||
