Huumeiden käyttö ei ole yksityisasia

Kirjoittanut Inna Haataja 05.11.2010 14:25

Huumeteollisuus on raadollinen ja kuluttava tuotantoala, joka panee monet osapuolet kärsimään. Koska huumeteollisuus on laitonta, liittyy sen valmistukseen, kuljetukseen ja myyntiin aina pelko kiinnijäämisestä. Myös kiristys, väkivalta ja hyväksikäyttö ovat alalle yleisiä elementtejä, ja organisaatiossa ylempänä olevat ohjailevat alempia usein pelon kautta. Tuskin kukaan valitsee vaarallista huumebisnestä mielellään, vaan useimmiten se on viimeinen oljenkorsi, epätoivoinen ratkaisu henkensä pitimeksi.

Huumeet tuotetaan pääosin siellä missä se on halvinta, eli maailman köyhimmissä maissa. Vähävaraisten maiden arvokasta viljelytilaa tuhlataan huumekasveihin, vaikka pelloilla voitaisiin kasvattaa ravinto- ja hyötykasveja. Suurin osa viljelijöistä joutuu kasvattamaan laittomia huumekasveja, koska muiden kasvien viljely ei kannata.

Raadollinen todellisuus

Esimerkiksi Afganistanissa oopiumin tuotanto houkuttelee köyhiä viljelijöitä, sillä sille löytyy varmasti ostajia, se ei pilaannu, sitä vastaan voi saada luottoa ja siitä saa hyvän hinnan, jopa kaksitoista kertaa korkeamman kuin esim. vehnästä. Oopiumin viljely kuitenkin ajaa viljelijän usein orjuuttavaan isäntä-alainen -riippuvuussuhteeseen. Se myös altistaa heidät väkivallalle, joka liittyy sekä huumeteollisuuteen että sen vastaiseen toimintaan. Viljelijät myös jäävät häviölle, sillä huumekauppiaat myyvät tuotteet eteenpäin moninkertaisella hinnalla. Huumetuotanto on usein velkakierteessä olevan, köyhän viljelijän ainut vaihtoehto.

Kun huumeet ovat kulkeutuneet käyttäjälle asti, kohtaavat ne toisen raadollisen todellisuuden. Huumeriippuvaisen on saatava aineensa maksoi mitä maksoi; terveyden, vapauden, itsekunnioituksen ja läheisten ihmisten menetyksen uhalla. Hänen on usein myös tyydyttävä huonolaatuiseen tai epäpuhtaaseen aineeseen ja epähygieenisiin välineisiin; siihen mitä sattuu olemaan saatavilla. Narkomaanit joutuvat turvautumaan rikollisuuteen ja prostituutioon rahaa saadakseen. Näin ollen paluu yhteiskunnan jäseneksi ja omanarvontuntoiseksi ihmiseksi on hyvin vaikeaa, vaikka aineista joskus onnistuisikin pääsemään eroon.

Huumeteollisuuden monet uhrit

Huumeteollisuudella on myös muita uhreja kuin kasvattajat ja käyttäjät. Välittäjät ja myyjätkin joutuvat elämään usein jatkuvassa pelossa, ja työstä on vaikea päästä irti. Organisaatioiden johtajat pitävät alaisensa ruodussa kiristämällä väkivallalla, ilmiannoilla tai perheen vahingoittamisella. On myös tapauksia, joissa ihmisiä on pakotettu salakuljettamaan aineita, jolloin he joutuvat riskeeraamaan vapautensa ja terveytensä. Kiinni jäädessään he joutuvat vankilaan, tai kehonsisäisissä salakuljetuksissa voivat kuolla yliannostukseen, jos jokin menee pieleen.

Huumekauppa on useasti kytköksissä muuhunkin rikollisuuteen. Korruptoituneet viranomaiset, puolisotilaalliset rikollisliigat tai laittomat armeijat pyörittävät isoimpia huumeorganisaatioita. Liitoksia löytyy mafiaan, laittomaan asekauppaan ja jopa ihmiskauppaan. Korkeimmilla tasoilla oleellisin motiivi on ahneus, mutta organisaatioiden alemmilla portailla pääsyy on köyhyys. Epätoivoinen tilanne johtaa epätoivoisiin tekoihin.

Globaali vastuu

Tuskin kukaan tässä maailmassa päättää tai haluaa ryhtyä huumeriippuvaiseksi, mutta niin vain valitettavan usein käy, jos huumeille antaa pikkusormen. Siksi jokaisen kokeilijan, ns. huvikäyttäjän tai viikonloppukäyttäjän tulisi miettiä, onko hänellä vahvuutta lähteä tuohon leikkiin mukaan. Ja vaikka itsensä olisikin valmis uhraamaan, tulisi tiedostaa globaali vastuu: kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ihmisillä on kautta aikojen ollut kiinnostusta stimuloivia aineita kohtaan, ja esim. Andien alueella kokapensas on pyhä kasvi. Käytetyt kasvit ja määrät ovat kuitenkin pysyneet melko vaarattomina. Länsimaisen lääketieteen kehityksen myötä kasveista saatavia aineita on kuitenkin alettu jalostaa yhä voimakkaammiksi synteeteiksi. Tämän ja globalisaation myötä huumaavien kasvien vaikutus ja vaarallisuus on noussut aivan uudenlaiseen asemaan, verrattuna vaikkapa kokalehtien pureskeluun osana heimojen ikiaikaisia rituaaleja tai lääkitsemistä.

Länsimaalaisten tulisi tiedostaa, että lauantai-illan iloksi, adrenaliinipiikin saamiseksi, käytetyt huumegrammat ovat voineet aiheuttaa jossain päin maailmaa epätoivoisen ihmisen orjuutuksen ja karun kohtalon. ”Harmittoman” huvikäytön johdosta jonkun ystävä tai lapsi, sisko tai veli, äiti tai isä, on voinut jopa menettää henkensä. Olemme osa isompaa kokonaisuutta, ja teoillamme on laajalle ulottuvat seuraukset. Siksi huumeiden käyttäjien tulisi oman itsensä lisäksi ottaa huomioon ne ihmiset, jotka huumeita heille tuottavat. Tahdotaanko antaa rahaa rappioituneen, ihmisiä orjuuttavan mafiapomon kukkaroa lihottamaan? 

Kirjoittaja on opiskelija Humakissa.